Uusi teos avaa kiusaamisväkivaltaa
Professori Christina Salmivalli on julkaissut yleiskielisen, tutkimukseen pohjaavan teoksen Kiusaamisväkivalta – Ymmärrä kiusaamisilmiö ja puutu oikein. Kirjaa vastaa muun muassa kysymyksiin, miten kiusaamiseen tulisi puuttua, onko se, että kiusattu tai kiusaaja vaihtaa koulua tai luokkaa, ratkaisu, mitä kiusaavista lapsista ja nuorista tiedetään, entä hyötyykö kiusattu siitä, että häntä puolustetaan?
Julkisuudessa on käyty välillä kiivastakin keskustelua siitä, miksi koulukiusaamista ei nimetä väkivallaksi. Kirjan nimeen Salmivalli nosti myös väkivalta-sanan, mutta muistuttaa termien eroista.
– Kiusaaminen on aina väkivaltaa, vaikka kaikki väkivalta ei ole kiusaamista. Kiusaaminen erottuu muista väkivallanteoista siinä, että sille on ominaista toistuvuus; se on systemaattista ja se kohdistuu aina uudestaan ja uudestaan siihen samaan henkilöön, joka on jollain lailla heikommassa asemassa, eli tyypillistä on tämä osapuolten epätasaväkisyys, Salmivalli totesi kirjan julkistamiswebinaarissa.
Aihe kiinnostaa, sen todisti Opettajan tietopalvelun järjestämä kirjanjulkistamiswebinaari, jonka 500 osallistujapaikkaa varattiin täyteen hyvissä ajoin ennen tapahtuman alkua. Webinaarin tallenne on katsottavissa netissä.
Kiusaaminen kääntynyt kasvuun
Salmivalli on tutkinut kiusaamista 30 vuotta. Tutkimuksen rinnalla hän on kehittänyt työryhmänsä kanssa kiusaamisen vastaisen KiVa Koulu -ohjelman, joka on käytössä yli 20 maassa.
– Vuosikymmenten ajan minulta kysyttiin, miksi kiusaaminen lisääntyy. Ja minä vastaisin, että eihän se lisäänny vaan vähenee. Kiusaaminen väheni vuodesta toiseen, kunnes vuonna 2019 tapahtui jotain. Niiden oppilaiden määrä, jotka kouluterveyskyselyssä sanoivat, että heitä ei ole lainkaan kiusata tai he eivät itse ole kiusanneet, on kääntynyt laskuun, Salmivalli totesi.
Ilmiö havaittiin niin ala- kuin yläkoulussa. Salmivallin mukaan tilanteeseen on puututtava heti, sillä pitkittyessään kiusaamisen lopettaminen on aina vain vaikeampaa.
Riskitekijöistä tiedetään paljon
Turun yliopiston psykologian oppiaineessa on Salmivallin johdolla pureuduttu laaja-alaisesti kiusaamiseen. Kuka kiusaa, ketä kiusataan, miten kiusataan, auttaako koulunvaihto, mikä on opettajan ja rehtorin merkitys.
– Riskitekijöistä tiedetään aika paljon. Se ei pidä paikkaansa, että kuka tahansa voi samalla todennäköisyydellä joutua kiusatuksi. On yksilöllisiä riskitekijöitä, että jotkut lapset joutuvat muita todennäköisemmin kiusatuiksi. Kovin epävarmoilla ja aroilla lapsilla on suurempi todennäköisyys joutua kiusatuiksi kuin hyvin itsevarmoilla, hyvällä itsetunnolla varustetuilla lapsilla, Salmivalli kertoi.
Vaihtelu onkin se, mihin psykologit etsivät vastasuksia. Tutkimukset ovat muun muassa osoittaneet, että kiusaamisessa yksilöiden välinen vaihtelu on suurempaa kuin koulujen välinen ero.
”Terve konteksti” pahentaa kiusatun kokemusta
Webinaarissa Salmivalli esitteli ”terveen kontekstin” paradoksin.
– Sellaisissa luokissa, missä kiusaamista esiintyy keskimäärin hyvin vähän, ne, joita kiusataan, voivat erityisen huonosti kun taas sellaisissa ympäristöissä, joissa kiusaamista esiintyy keskimäärin paljon, kiusatuksi joutumisen seuraukset yksilön kohdalla eivät näytä olevan niin vakavat, Salmivalli sanoo
Tutkijat arvioivat ilmiön liittyvän sosiaaliseen vertailuun.
– Jos sinä olet yksi harvoista tai ainoa, jota kiusataan, sinä todennäköisemmin haet syyn omasta itsestäsi. ”Mussa täytyy olla jotain vikaa, koska mua kohdellaan näin, ei noita muita.” Ja sellaisissa ympäristöissä, missä kiusaamista ilmenee vain vähän, kiusatuksi joutuvien lasten on vaikeampi löytää ystäviä kuin ympäristöissä, missä kiusaaminen on tavallisempaa, Salmivalli kertoo.
Paradoksi näkyy myös ympäristöissä, missä kiusaamisen kokonaismäärä saadaan vähenemään. Niissä kiusatuksi joutuvat lapset alkavat voida aina vain huonommin. Kansainvälisessä vertailussa paljastui, että maissa, joissa kiusaamista oli keskimääräistä vähemmän, kiusatuksi joutuneet voivat entistä huonommin.