Lasten kotoutumista on tuettava kokonaisvaltaisesti
Suomessa maahanmuuttotaustaisten oppilaiden osaamisero kantaväestöön on kansainvälisesti vertaillen merkittävä.
Viime vuosina kotoutumista on pyritty vahvistamaan erityisesti kielen oppimisen tukemisella. Elokuussa 2025 esi- ja perusopetuksen oppimisen ja koulunkäynnin tuen lainsäädäntöön lisättiin uusi ryhmäkohtainen opetuskielen tukiopetus, ja syksyllä 2026 voimaan tuleva lainmuutos mahdollistaa valmistavan opetuksen enimmäiskeston pidentämisen kahteen vuoteen riittävien kielellisten valmiuksien saavuttamiseksi.
Tutkimus kuitenkin osoittaa, että kotoutuminen ei riipu pelkästään kielitaidosta. Oppimiseen ja koulumenestykseen vaikuttavat myös psyykkinen hyvinvointi, kokemus yhteisöön kuulumisesta, syrjimättömyys sekä perheiden osallistuminen kouluyhteisöön.
Tutkimusten mukaan kotoutuminen rakentuu usean tekijän yhteisvaikutuksesta. Pelkkä kielitaidon vahvistaminen ei riitä, vaan tarvitaan myös pedagogista, psykologista ja sosiaalista tukea.
Sivun lopusta voit ladata ja tulostaa tietopaketin (pdf).
Mitä tutkimus osoittaa?
Kotoutuminen edellyttää kielen oppimisen lisäksi hyvinvointia ja osallisuutta
Tutkimusten mukaan maahanmuuttotaustaisten lasten oppimiseen vaikuttavat kielellisten valmiuksien lisäksi hyvinvointi, turvallisuuden tunne, osallisuus ja kokemus siitä, että kuuluu kouluyhteisöön. Kotoutumista tukevien toimien tulee siksi yhdistää pedagoginen, psykologinen ja sosiaalinen tuki.
Oppimisen haasteiden taustalla voi olla muitakin tekijöitä kuin kielitaito
Suomeen muuttaneille 7–16-vuotiaille oppilaille tarjotaan valmistavaa opetusta (VALMO), jos heidän suomen kielen taitonsa ei vielä riitä perusopetuksessa opiskeluun. Syksystä 2026 lähtien valmistavaa opetusta voidaan jatkaa enintään yhdellä lisävuodella.
Tutkijoidemme mukaan lisävuosi on perusteltu silloin, kun oppilas tarvitsee lisää aikaa kielen oppimiseen. Mikäli riittämättömän kielitaidon taustalla on kuitenkin esimerkiksi traumakokemuksia, mielenterveyden haasteita tai oppimisvaikeuksia, pelkkä valmistavan opetuksen jatkaminen ei riitä. Oppilas tarvitsee myös muuta tukea.
Lisävuoden tarpeen arvioinnissa tulisi hyödyntää moniammatillista yhteistyötä, jossa opettajien lisäksi mukana ovat oppilashuollon ammattilaiset. Samalla lisävuodelle tulee laatia selkeä suunnitelma siitä, mitä oppilaan oppimisessa, kielitaidossa ja kouluyhteisöön integroitumisessa sen aikana tavoitellaan.
Oppilaiden saama tuki vaihtelee kunnittain
Tutkimusten mukaan suomi toisena kielenä ja kirjallisuus (S2) -oppimäärään ohjaamisessa sekä siitä suomen kieli ja kirjallisuus -oppimäärään siirtymisessä on merkittäviä kuntien ja koulujen välisiä eroja. Päätösten tulisi perustua oppilaan todelliseen kielitaitoon ja yksilölliseen tuen tarpeeseen, mutta käytännöt vaihtelevat.
Tutkijoidemme mukaan oppilaiden kielitaidon, oppimisvalmiuksien ja tuen tarpeiden arviointia tulee yhdenmukaistaa valtakunnallisesti. Oppilaiden mahdollisuutta siirtyä S2-oppimäärästä suomen kieli ja kirjallisuus -oppimäärään tulee arvioida säännöllisesti heidän kielitaitonsa perusteella.
Syrjintä ja kiusaaminen vaikeuttavat kotoutumista
Maahanmuuttotaustaiset lapset joutuvat tutkimusten mukaan muita oppilaita useammin kiusaamisen ja syrjivän kohtelun kohteiksi. Tutkimuksessamme maahanmuuttotaustaiset lapset kokivat muita useammin fyysistä, rasistista, digitaalista ja seksuaalissävytteistä kiusaamista. Myös heidän luokkatoverinsa arvioivat heidän joutuvan kiusatuksi muita useammin.
Vuosina 2023–2024 toteutetuissa ukrainalaislapsia koskevissa tutkimuksissa havaittiin, että alakoulussa ukrainalaislapset joutuivat viikoittain kiusatuksi selvästi useammin kuin muut oppilaat. Tutkimuksen mukaan kiusaaminen alkoi pääsääntöisesti vasta Suomessa.
Tutkijoidemme mukaan koulujen tulee vahvistaa toimintatapoja, jotka lisäävät eri taustoista tulevien oppilaiden välistä vuorovaikutusta, yhteistyötä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Opettajien kieli- ja kulttuuritietoisen opetuksen täydennyskoulutuksen tunnettuutta tulee lisätä ja sen rahoitus turvata.
Perheiden osallistuminen tukee lasten kotoutumista
Tutkimuskirjallisuuden mukaan vanhempien osallistuminen koulun toimintaan tukee lasten integroitumista, koulumenestystä ja hyvinvointia. Koulujen tulee kehittää toimintatapoja, jotka helpottavat maahanmuuttotaustaisten vanhempien osallistumista kodin ja koulun yhteistyöhön sekä kouluyhteisön toimintaan.
Mitä tämä tarkoittaa päätöksenteolle?
Kotoutumisen tukeminen edellyttää, että koulutuspolitiikassa tarkastellaan kielen oppimisen lisäksi lasten hyvinvointia, osallisuutta ja yhdenvertaisuutta.
Tutkimus osoittaa, että pelkkä kielitaidon vahvistaminen ei riitä, vaan tarvitaan moniammatillista tukea, valtakunnallisesti yhdenmukaisia käytäntöjä sekä toimia, jotka vahvistavat kouluyhteisöön kuulumista ja perheiden osallistumista.
Suositukset
1. Valmistavan opetuksen lisävuoden päätökset tulee tehdä moniammatillisesti.
Jos oppilas ei ensimmäisen valmistavan opetuksen vuoden aikana saavuta riittäviä kielellisiä valmiuksia, tulee selvittää myös mahdolliset oppimisvaikeudet, traumakokemukset ja mielenterveyden haasteet. Päätöksentekoon tulee osallistua opettajien lisäksi oppilashuollon asiantuntija (koulupsykologi, koulukuraattori).
2. S2-opetuksen ja valmistavan opetuksen käytännöt tulee yhdenmukaistaa valtakunnallisesti.
Oppilaiden kielitaidon, oppimisvalmiuksien ja tuen tarpeiden arvioinnin tulee perustua yhteisiin kriteereihin riippumatta asuinpaikasta. Oppilaan mahdollisuutta siirtyä S2-oppimäärästä suomen kieli ja kirjallisuus -oppimäärään tulee arvioida säännöllisesti hänen kielitaitonsa perusteella.
3. Syrjivän kiusaamisen ehkäisyä tulee vahvistaa.
Koulujen tulee lisätä eri taustoista tulevien oppilaiden välistä yhteistyötä, vahvistaa turvallista kouluilmapiiriä ja puuttua ennakkoluuloihin sekä syrjivään kiusaamiseen systemaattisesti.
4. Maahanmuuttotaustaisten vanhempien osallistumista kouluyhteisöön tulee tukea.
Vanhempien osallistuminen koulun toimintaan edistää lasten integroitumista ja koulumenestystä. Koulujen sekä muiden vanhempien tulee madaltaa maahanmuuttajataustaisten vanhempien osallistumisen yhteisiin tapahtumiin.
Voit ladata tietopaketin tästä (pdf)
Maahanmuuttajataustaisten lasten kotoutumista on tuettava kokonaisvaltaisesti
Asiantuntijamme, joilta voi kysyä lisää:
Valmistava opetus, professori Kirsi Peltonen, kirsi.peltonen@utu.fi
Suomi toisena kielenä ja kirjallisuus (S2) -opetuksesta: professori Elina Kilpi-Jakonen, elina.kilpi-jakonen@utu.fi
Koulukiusaaminen, professori Christina Salmivalli, christina.salmivalli@utu.fi
Tutkimusta aiheesta:
Alisaari, J., Latomaa, S., Heikkola, L. M., Harju-Autti, R., & Bergroth, M. (2025). Koulutusta ohjaavien asiakirjojen ja arkitodellisuuden rajapinnoilla: suomi tai ruotsi toisena kielenä ja kirjallisuusoppimäärään ohjaamisen käytänteet. Kasvatus & Aika, 19(2), 44-64.
Gaertner, S. L. & Dovidio, J. F. (2000). Reducing intergroup bias: The common ingroup identity model. Psychology Press.
Kilpi-Jakonen, E., Alisaari, J. & Kimanen, A. (2024). ´Osallisuuden ja kuuluvuuden ulottuvuuksia maahanmuuttotaustaisten nuorten elämässä´ teoksessa Rajavuori, A. (toim.) Eriarvoisuuden tila Suomessa 2024, s. 105–127. Kalevi Sorsa -säätiö & Into.
Strohmeier, D., Kärnä, A. & Salmivalli, C. (2011). Intrapersonal and interpersonal risk factors for peer victimization in immigrant youth in Finland. Developmental Psychology, 47, 248–258.