Ylisukupolvinen huono-osaisuus koskee useammin poikia
Turun kaupunkitutkimusohjelman julkaisemassa katsauksessa tarkastellaan vanhempien sosioekonomisen huono-osaisuuden yhteyttä lapsen koulupudokkuuteen. Tutkimuksen tulokset vahvistavat aiemman käsityksen, että Suomessa mahdollisuuksien tasa-arvo saavutetaan useammin naisten kuin miesten kohdalla.
Koulupudokkuudella tarkoitetaan tässä toisen asteen tutkinnon puuttumista. Noin 12 prosenttia nuorista aikuisista ei ole suorittanut toisen asteen tutkintoa 24 ikävuoteen mennessä. Matalalla koulutuksella on yhteys moniin ei-toivottuihin ilmiöihin, kuten heikkoon työmarkkina-asemaan, varhaiseen eläköitymiseen, köyhyyteen ja heikompaan terveyteen.
Sosiaalityön professori Johanna Kallion johtamassa hankkeessa tutkittiin huono-osaisuuden periytymiselle altistavien ja siltä suojaavien ei-materiaalisten tekijöiden merkitystä. Suojaavia ei-materiaalisia tekijöitä ovat esimerkiksi hyvä varhainen vuorovaikutus sekä vanhempien terveys ja koulutus. Lisäksi tarkasteltiin lapsen varhaisen kotoa pois muuttamisen ja varhaisen perheellistymisen huono-osaisuuden ylisukupolvisuudelle altistavaa merkitystä.
Yksi mielenkiintoisimmista tuloksista liittyi vanhempien eri huono-osaisuustekijöiden ylisukupolvisuuden osittain sukupuolittuneisiin vaikutuksiin.
– Liki kaikki vanhempien huono-osaisuustekijät ovat voimakkaammin yhteydessä poikien kuin tyttärien toisen asteen tutkinnon suorittamiseen, kertoo Kallio tutkimusryhmänsä työn perusteella.
Tutkimuksen tulokset vahvistavat aiemman käsityksen, että Suomessa mahdollisuuksien tasa-arvo saavutetaan useammin naisten kuin miesten kohdalla.
Toinen kiinnostava kysymys oli perhetaustaan liittyvän huono-osaisuuden ajoituksen merkitys. Tutkimuksen puitteissa vertailtiin tilanteita, joissa lapsi oli ollut joko 0-1-vuotias tai 16-17-vuotias. Tulokset osoittivat, että vanhempien sosioekonomiseen huono-osaisuuteen kytkeytyvät tekijät olivat molemmissa ikävaiheissa yhteydessä lapsen toisen asteen tutkinnon suorittamiseen. Yhteys varhaislapsuuden aikana oli vain hitusen vahvempi kuin teini-iässä, kun lapsen aikaisempi altistuminen huono-osaisuudelle oli huomioitu.
Käytännössä tämä tarkoittaa, perinteisestä katsannosta poiketen, että huono-osaisuutta ehkäisevät investoinnit kohdistuen nuoruuteen tulee nähdä yhtä arvokkaina kuin varhaislapsuuteen kohdistuvat. Ei ole koskaan liian aikaista tai liian myöhäistä turvata lapsen tai nuoren koulutuspolku.
Tutkimuskatsaus:
Ylisukupolviselle huono-osaisuudelle altistavat ja siltä suojaavat ei-materiaaliset tekijät (pdf)
Niko Eskelinen, Helena Hautala, Lotta Lintunen & Johanna Kallio,
Turun kaupunkitutkimusohjelman tutkimuskatsauksia 3/2020. 11 s.
turku.fi/kaupunkitutkimus
Lisätiedot:
Professori Johanna Kallio
jomkall@utu.fi