Kolmen kuukauden Voimaperheet-ohjelma mullisti elämämme

Kolmihenkisen perheen 4-vuotias poika haki päiväkodissa huomiota lyömällä ja tönimällä ikätovereitaan. Kotona pojan uhmakas käytös uuvutti äidin. Voimaperheet-ohjelmasta vanhemmat löysivät kasvatukseen apua ja työvälineitä, joiden avulla koko perhe alkoi voida paremmin.

Anu Välilä, teksti

”Perheeseemme kuuluvat äiti, isä ja 4-vuotias poika. Olimme olleet mieheni kanssa huolissamme pojan käytöksestä jo jonkin aikaa. Päiväkodista tuli usein palautetta, että poika tönii ja lyö muita lapsia. Poika innostuu helposti, hän on sosiaalinen ja tulee toimeen muiden ihmisten kanssa, mutta riitatilanteissa hän reagoi salamannopeasti lyömällä tai tönimällä.

Koin, etten itsekään pärjännyt pojan kanssa. Hän ei totellut kieltojani ja saattoi töniä minua. Se oli välillä todella rankkaa. Minulla oli väsynyt ja voimaton olo. Koin, että olen yrittänyt kaikkea, mutta mistään ei ole apua. Mietin, mitä teemme väärin, kun pojan käytös on sellaista.

Neuvolassa sanottiin, että käytös on normaalin rajoissa. Päiväkodissa lapsi oli korotetun tuen piirissä, mikä tarkoitti sitä, että häntä opastettiin esimerkiksi odotustilanteissa.

Poika haki selvästi huomiota negatiivisella käytöksellä. Kysyin usein päiväkodista, mitä voisimme tehdä tilanteelle, mutta kukaan ei osannut auttaa. Vastaus oli usein, että pojat ovat poikia. Ja negatiiviset palautteet jatkuivat.

Ilmaista apua ammattilaisilta

Olin kuullut Voimaperheet-toimintamallista aiemminkin eräältä tuttavaperheeltä. Itse kohtasimme sen ensimmäisen kerran lapsen 4-vuotisneuvolatarkastuksen yhteydessä, kun täytimme Voimaperheet-kyselylomakkeen.

Lomakkeessa kyseltiin muun muassa lapsen ominaisuusista: onko hän syrjäänvetäytyvä, leikkiikö yksin vai muiden lasten kanssa, miten hän toimii riitatilanteissa. Lisäksi kyseltiin, onko lapsella paljon päänsärkyjä, vatsakipuja tai näkeekö hän painajaisunia. Lomakkeessa tiedusteltiin myös kaverisuhteista ja ristiriitatilanteista. Mitkä tilanteet ovat haastavia kotona? Liittyykö esimerkiksi pukemiseen ja nukkumaanmenoon vaikeita tilanteita?

Lomakkeessa oli oma osionsa myös vanhemmille. Siinä kyseltiin muun muassa, onko stressaantunut ja hermostuuko helposti vaikeissa tilanteissa.

Muutama kuukausi lomakkeen täytön jälkeen sain tekstiviestin, että meillä olisi mahdollisuus päästä mukaan Voimaperheet-ohjelmaan. Viestissä todettiin, että vastaustemme perusteella, meille saattaisi olla hyötyä ohjelmasta.

Ensin soitti yhteyshenkilö, joka kertoi ohjelmasta ja sitten soitti perhevalmentaja. Näiden keskustelujen ja saamamme tiedon pohjalta oli selvää, että lähdemme mukaan ohjelmaan. Tuntui hienolta, että meille annettiin mahdollisuus saada ilmaista apua ammattilaisilta.

Muutokset näkyivät ensimmäisellä viikolla

Voimaperheet on matalan kynnyksen ohjelma, joka kesti kolme kuukautta. Saimme joka viikolle soittoajan perhevalmentajalle, joka kertoi tulevan viikon tehtävät. Tunnin puhelun lisäksi katsoimme netistä esittelyvideoita harjoituksista. Opintomateriaaleihin kuului myös Voimaperheet-sivuston kirjallinen materiaali videoiden lisäksi.

Kaikki osa-alueet perustuivat hyvän huomaamiseen ja positiiviseen kasvatukseen. Ensimmäiseksi aloimme kiinnittää huomiota asioihin, jotka lapsi teki hyvin ja kehuimme häntä niistä. Lapsi oli tottunut saamaan negatiivista palautetta tekemisistään, mutta nyt hän saikin huomiota hyvistä teoista.

Viikkotehtävien avulla opimme muun muassa ennakoimaan tilanteita ja kertomaan lapselle, että viiden minuutin päästä lähdetään päiväkotiin tai kauppaan. Otimme lapsen myös mukaan suunnittelemaan, miten lähdöt onnistuisivat paremmin. Neljävuotias pystyi yllättävän hyvin osallistumaan suunnitteluun.

Aluksi pilkoimme kysymykset pienempiin osiin. Jos kysyin, miten lähtö sujuisi hänen mielestään paremmin, hän ei osannut vastata. Mutta jos kysyin, että auttaisiko, jos äiti laittaisi vaatteet hänelle valmiiksi, hän pystyi ymmärtämään asian paremmin.

Huomasimme muutokset lapsen käytöksessä jo ensimmäisen viikon jälkeen. Itkin perhevalmentajalle puhelimessa sitä, miten ison muutoksen lapsen kehuminen oli saanut aikaan. Se motivoi entistä enemmän tekemään harjoituksia.

Toki harjoitukset vaativat toistamista ja meillä oli myös haastavia hetkiä. Eniten poika vastusti aikalisätuolia, jonka tarkoituksena on opettaa lapsi rauhoittumaan lyömisen tai muun ei-toivotun käytöksen jälkeen. Aluksi hän huusi, oksensi, sylki ja rikkoi yhden tuolinkin. Hän karkasi tuolilta monta kymmentä kertaa. Siinä vaadittiin itseltä pitkää pinnaa. Mutta sekin alkoi sujua, kun saimme pari onnistunutta aikalisää. Nykyään lapsi osaa pysähtyä ja rauhoittua ilman aikalisätuolia.

Suhteemme lapseen parantui

Voimaperheet-suhteemme päättyi syyskuun puolivälissä. Muutos aiempaan oli ihan huikea. Meillä oli kolme päätavoitetta: impulsiivisuuden vähentäminen sekä nukkumaanmeno- ja siirtymätilanteiden helpottaminen.

Aiemmin nukutimme lasta kahdesta kolmeen tuntiin. Nyt hän nukahtaa vartissa. Siirtymätilanteet ja kaverisuhteet sujuvat. Lapsi on oppinut hillitsemään itseään ja sanoittamaan tunteitaan. Hänen empatiakykynsä on parantunut.

Saimme valtavasti työkaluja arjen tilanteisiin sekä tukea ja kannustusta. Eikä tässä muutettu lasta vaan meitä vanhempia. Tärkein oivallus on ollut se, että lapsi on ihana juuri sellaisena kuin on ja meidän vanhempien pitää muuttaa käyttäytymistämme ja ajattelutapaamme. Meidän toimintatapamme vaikuttavat siihen, miten lapsi käyttäytyy.

Voimaperheet-ohjelman avulla minusta tuli itsevarmempi ja rauhallisempi vanhempi. Nyt tiedän, että asiat ovat korjattavissa. Luotan itseeni, lapseeni ja perheeseeni. Myös lapsi sai ohjelman avulla paljon itseluottamusta. Hän ei pidä itseään enää huonona ja tuhmana. Suhteemme lapseen on parantunut huomattavasti. Yhdessäolomme on hellempää ja hauskempaa. Lapsella on turvallinen ja rauhallinen ympäristö kasvaa.

Kolmen kuukauden ohjelma mullisti elämämme. Emme halua enää koskaan palata vanhaan kaoottiseen elämäämme vaan kuljetamme kaikkea oppimaamme joka päivä arjessa.”