Kiusaaminen on monimutkainen sosiaalinen kudelma – tutkijat kehittävät keinoja sen ehkäisemiseksi
Koulukiusaaminen jättää jälkensä – ei vain niihin, joita kiusataan, vaan myös niihin, jotka kiusaavat, ja niihin, jotka seuraavat vierestä. Ilmiö on monimutkainen sosiaalinen kudelma, jossa yksilölliset kokemukset, vertaisryhmät ja kehitysvaiheet kietoutuvat toisiinsa. Kiusaamisen ehkäisy vaatii siksi enemmän kuin yksittäisiä ratkaisuja: se vaatii ymmärrystä siitä, miksi kiusaamista tapahtuu ja miten nuoret itse siihen suhtautuvat.
Aihe ei ole näille tutkijoille sattuma. Tutkimuksen lippulaiva INVESTin yliopistotutkija Sarah T. Malamut ja erikoistutkija Tiina Turunen ovat päätyneet tutkimaan kiusaamista eri reittejä pitkin, mutta samasta syystä: halusta ymmärtää ilmiötä, jolla on kauaskantoisia seurauksia lasten ja nuorten elämään. Heillä on vahva halu vaikuttaa siihen myös käytännössä.
Malamutin kiinnostus kiusaamiseen juontaa juurensa halusta ymmärtää ihmisiä ja heidän välisiään suhteita.
– Olen aina ollut kiinnostunut siitä, miksi asiat tapahtuvat ja miten ihmiset kokevat tunteensa ja vuorovaikutuksensa, hän kertoo.
Turuselle yhteiskunnallinen vaikuttavuus on ollut keskeinen motivaattori alusta alkaen.
– Olen aina halunnut olla tutkija, mutta minulle on tärkeää, että tutkimuksella on merkitystä myös tutkimuksen ulkopuolella. On hienoa, että omalla tutkimuksella voi olla välitön vaikutus lasten ja nuorten hyvinvointiin sekä opettajien työhön, hän sanoo.
Aihe on tärkeä. Molemmat tutkijat saivat viime vuonna arvostetun ja kilpaillun Euroopan tutkimusneuvoston rahoituksen tutkimushankkeilleen.
Miksi osa nuorista toipuu kiusaamisesta ja osa ei?
Malamutin mukaan siihen, mitkä ovat kiusaamisen pitkäaikaiset vaikutukset, ei ole yksinkertaista vastausta.
– Kaksi nuorta voi kokea näennäisesti samanlaista kiusaamista, mutta toinen selviää siitä vähällä, kun taas toiselle se aiheuttaa ahdistusta ja pahaa oloa vielä aikuisuudessa.
Malamutin kiinnostus nuorten vertaissuhteisiin syntyi jo kandidaattiopintojen aikana, ja syveni gradun ja myöhemmin väitöskirjan myötä. Erityisesti Malamutia kiehtoivat erot nuorten kokemuksissa.
– Huomasin, että vaikka kiusatuiksi joutuneisiin nuoriin kohdistuu paljon tutkimusta, tiedämme yllättävän vähän siitä, miksi vain osa heistä kärsii pitkäaikaisista ongelmista, ja miksi nämä ongelmat eivät ole samanlaisia kaikilla.
Malamutin mukaan aiempi tutkimus on jo pitkään osoittanut, että kiusatuksi joutuminen lisää riskiä mielenterveyden ongelmiin, masennukseen ja ahdistukseen, joka jatkuu joskus vuosikymmenien päähän. Mutta se, miksi vaikutukset ovat niin erilaisia, on jäänyt vähemmälle huomiolle.
Yksi keskeinen selittäjä on märehtiminen, eli taipumus palata uudelleen ja uudelleen kielteisiin kokemuksiin ja tunteisiin.
– Jos ajatukset jäävät kiertämään samaa kehää, on vaikea päästä eteenpäin. Kiusaamiskokemus ei jää menneisyyteen, vaan ikään kuin jatkuu omassa mielessä, Malamut kuvaa.
Yllättävää on se, että hyvänä pidetty asia – ystävien tuki – ei aina suojaa tältä. Päinvastoin.
– Monet ajattelevat, että ystävien kanssa puhuminen on aina helpottavaa. Mutta jos keskustelu muuttuu jatkuvaksi kokemusten ja tunteiden vatvomiseksi, se voi ylläpitää pahaa oloa, Malamut sanoo.
Tätä ilmiötä kutsutaan yhteismärehtimiseksi, jota Malamut tarkastelee uudesta näkökulmasta. Sen sijaan, että mitattaisiin vain yksilön yleistä taipumusta märehtiä, tutkimuksessa selvitetään, kuka märehtii kenen kanssa ja millaisissa ystävyyssuhteissa.
– Vertaissuhteet eivät ole vain taustatekijä, vaan aktiivinen osa sitä, miten nuori käsittelee kokemuksiaan, Malamut toteaa.
Verkostolähtöinen lähestymistapa mahdollistaa sen, että huomio kohdistuu yksilön lisäksi ystäviin, suhteiden laatuun ja ryhmän dynamiikkaan.
– Samat keskustelut voivat tukea yhtä nuorta mutta kuormittaa toista. Tämä riippuu sekä nuoren omista piirteistä että siitä, millaisessa vuorovaikutuksessa hän on.
Tutkimuksessa hyödynnetään monipuolista aineistoa: pitkittäistutkimuksia, rekisteriaineistoja, päiväkirjoja ja havainnointia. Näin voidaan tarkastella sekä arjen lyhytaikaisia vaikutuksia että pitkän aikavälin seurauksia aina aikuisuuteen saakka.
– Tavoitteemme ei ole vain ymmärtää, miksi jotkut voivat huonommin. Haluamme tunnistaa ne mekanismit, joiden kautta kärsimystä voidaan ehkäistä ja löytää keinoja tukea nuoria ajoissa, ennen kuin kiusaamisen vaikutukset kasautuvat, Malamut painottaa.
Keitä ovat nuoret, jotka kiusaavat?
– Kiusaajista puhutaan usein kuin he olisivat yksi ja sama joukko. Todellisuudessa kyse on hyvin erilaisista nuorista, joilla on erilaiset syyt, motiivit ja elämäntilanteet, kertoo Turunen.
Turunen työskenteli opiskeluaikana Suomen Akatemian huippututkimusyksikössä, jossa kerättiin aineistoa oppimisesta ja samalla myös kiusaamisesta. Väitöskirja syntyi lukemisvaikeuksien ja kiusaamisen yhteyksistä ja samalla syntyi halu oppia ymmärtämään kiusaamista paremmin.
– Aiheesta oli tuolloin yllättävän vähän tutkimusta, ja se motivoi minua valtavasti.
Työ KiVa koulu -ohjelman parissa ja opettajien kouluttaminen teki tutkimuksen ja arjen yhteyden konkreettiseksi. Vuosien myötä Turusen katse kääntyi yhä vahvemmin niihin oppilaisiin, jotka kiusaavat muita.
– Huomasin, että kiusattujen hyvinvoinnista tiedetään jo melko paljon, mutta kiusaavia oppilaita tutkitaan usein yhtenä joukkona, vaikka syyt ja seuraukset ovat hyvin erilaisia. Näistä eroista tiedämme edelleen liian vähän.
Nyt Turunen onkin kääntänyt katseensa niihin nuoriin, jotka kiusaavat muita. Tavoitteena on purkaa yksinkertaistavaa käsitystä kiusaajasta ja ymmärtää, millaisista tekijöistä kiusaava käyttäytyminen kumpuaa ja miksi se joillain jatkuu ja toisilla hiipuu.
– Kaikki kiusaaminen ei ole samanlaista. Osa nuorista hakee kiusaamisella asemaa vertaisryhmässä, osa toimii impulsiivisesti tai siksi, että heillä on vaikeuksia tulkita sosiaalisia tilanteita. Toiset taas ajautuvat kiusaamaan ajattelemattomuuttaan tai ryhmäpaineen vuoksi ja lopettavat kiusaamisen heti, kun aikuiset puuttuvat asiaan tai kun he alkavat itse ymmärtää tekojensa seuraukset, Turunen kertoo.
Juuri tämä moninaisuus on Turusen tutkimuksen ytimessä. Hän tarkastelee erilaisia kiusaajaprofiileja ja selvittää, millaiset motiivit, sosiaaliset ajattelumallit ja yksilölliset taustatekijät, mukaan lukien perinnölliset vaikutukset, liittyvät kiusaajan käyttäytymiseen. Juuri näiden erojen ymmärtäminen on Turusen mukaan avain vaikuttavampaan puuttumiseen.
Keskeinen kysymys on myös se, mitä kiusaamisesta seuraa kiusaajille itselleen.
– Kiusaaminen ei ole vain hetkellinen ilmiö koulun pihalla. Haluan ymmärtää, miten nämä käyttäytymismallit heijastuvat myöhemmin koulutuspolkuun, työelämään, ihmissuhteisiin ja hyvinvointiin aikuisuudessa, Turunen sanoo.
Tutkimuksessa hyödynnetään uusia menetelmiä, jotka avaavat nuorten ajattelua ja reaktioita aiempaa tarkemmin. Mobiilipohjaisilla mittareilla voidaan kartoittaa asenteita ja motiiveja arjen tilanteissa, ja katseenseurantalaitteiden avulla tutkitaan, mihin nuoren huomio kiinnittyy sosiaalisissa tilanteissa.
Turusen johtamassa tutkimuksessa käytetään näiden uusien aineistojen lisäksi laajoja pitkittäis-, rekisteri- ja geneettisiä aineistoja, joissa samoja henkilöitä on seurattu lapsuudesta aikuisuuteen.
– Tällainen aineistokokonaisuus on kansainvälisesti harvinainen. Se antaa meille mahdollisuuden tarkastella kiusaamista ilmiönä, joka kehittyy ajan myötä, Turunen toteaa.
Turusen mukaan tutkimuksen perimmäinen tavoite on vaikuttavuus.
– Jos kohtelemme kaikkia kiusaajia samanlaisina, myös keinot jäävät tehottomiksi. Kun ymmärrämme, miksi eri nuoret päätyvät kiusaamaan, voimme kehittää täsmällisempiä ja oikeudenmukaisempia keinoja puuttua kiusaamiseen kouluissa.
Kiusaamisen ehkäisy vaatii useamman kuin yhden ratkaisun
Malamut ja Turunen tarkastelevat koulukiusaamista vastakkaisilta, mutta toisiaan täydentäviltä puolilta: kiusatun ja kiusaajan näkökulmista.
– Yhteinen tavoitteemme on rakentaa aiempaa kokonaisvaltaisempi kuva vertaissuhteista ja koulukiusaamisesta: sen vaikutuksista, taustalla olevista mekanismeista ja pitkän aikavälin seurauksista, tutkijat kertovat.
Uusi tieto palvelee tutkijoiden lisäksi päättäjiä, viranomaisia ja käytännön toimijoita. Tavoitteena on kehittää entistä tehokkaampia keinoja ehkäistä kiusaamista ja tukea lasten ja nuorten hyvinvointia.
Tutkimus on vasta alussa, mutta suunta on selvä: kiusaamisen ehkäisyssä ei riitä yksi ratkaisu kaikille. Tarvitaan ymmärrystä, eriytettyjä toimia ja rohkeutta katsoa ilmiötä sen eri puolilta.
Artikkeli on julkaistu Turun yliopiston Aurora-verkkojulkaisussa 23.2.2026