Kiusaaminen on yhteydessä nuorten mielenterveysoireisiin ja myöhempään väkivaltarikollisuuteen
Kiusaaminen on yleinen ilmiö, johon osallistuu kiusaajina, kiusattuina tai molempina arvioiden mukaan jopa neljäsosa nuorista. Kiusatuksi joutuminen niin kasvokkain kuin netissä on yhteydessä koettuihin mielenterveysoireisiin. LL Elina Tiiri tutki Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan kiusatuksi joutumisen yleisyyttä ja sen yhteyttä mielenterveysoireisiin. Lisäksi hän tutki kiusaamisen ja kiusatuksi tulemisen yhteyttä suhteelliseen ikään ja aikuisiän väkivaltarikollisuuteen. Tutkimuksessa selvisi, että toisia lapsia kiusanneilla oli suurempi todennäköisyys tehdä väkivaltarikoksia aikuisiällä.
Elina Tiirin väitöstutkimuksen mukaan kiusatuiksi joutuneilla nuorilla oli muita enemmän mielenterveyden oireita. Yhteys havaittiin sekä perinteisen, kasvokkain tapahtuneen kiusaamisen että nettikiusaamisen kohdalla. Eniten koettuja mielenterveysoireita oli niillä nuorilla, joita oli kiusattu sekä kasvokkain että netissä. Kiusatuilla nuorilla oli enemmän tunne-elämän ja käyttäytymisen oireita kuin niillä, joita ei ollut kiusattu.
Tiiri havaitsi yhteyden kiusatuksi joutumisen ja mielenterveysoireiden välillä sekä suomalaisten nuorten keskuudessa että kansainvälisessä aineistossa, johon kuului nuoria 13 Aasian ja Euroopan maasta.
Loppuvuodesta syntyneillä suurempi todennäköisyys joutua kiusatuiksi
Nuorten kokema kasvokkain tapahtuva kiusaaminen väheni Suomessa vuosina 2008–2014, mutta nettikiusaamisessa ei tapahtunut muutoksia. Vuonna 2014 nuoret kokivat, että kiusaamiseen puututtiin koulussa enemmän kuin vuonna 2008. Kiusatuksi joutumisen yleisyys vaihteli eri maissa. Kasvokkain tapahtuva kiusaaminen oli yleensä tavallisempaa kuin nettikiusaaminen.
– Kiinnostava löydös 13 maan aineistossamme liittyi kasvokkain tapahtuvan kiusaamisen ja nettikiusaamisen esiintymiseen samaan aikaan. Eri maissa niiden nettikiusattujen nuorten osuus, joita kiusattiin myös kasvokkain, vaihteli huomattavasti. Kiusaamista ennaltaehkäisevässä työssä on siis tärkeää huomioida molemmat kiusaamisen muodot, toteaa Elina Tiiri.
Tutkimuksessa todettiin myös, että vuosiluokan nuorimmilla, loppuvuodesta syntyneillä lapsilla, oli suurempi todennäköisyys joutua kiusatuiksi. Vastaavasti alkuvuodesta syntyneet olivat muita todennäköisemmin kiusanneet toisia.
– Aiemmin tämä suhteellisen iän vaikutus on havaittu monissa muissa ilmiöissä. Esimerkiksi tarkkaavaisuushäiriödiagnoosin tai -lääkityksen saaminen on todennäköisempää vuosiluokan nuorimpien lasten joukossa, toteaa Tiiri.
Toisten kiusaaminen lapsuusiässä on yhteydessä myöhempään väkivaltarikollisuuteen
Väitöstutkimuksessaan Tiiri selvitti myös, onko kiusaaminen 8–9 vuoden iässä yhteydessä väkivaltarikollisuuteen 31 vuoden ikään mennessä.
Niin miehillä kuin naisilla, jotka olivat kiusanneet toisia lapsina, oli suurempi todennäköisyys väkivaltarikokseen. Vastaavaa yhteyttä ei todettu niillä, joita oli lapsuudessa kiusattu. Tutkimuksessa vakioitiin perhetausta, lapsuuden mielenterveyteen liittyvät taustatekijät sekä se, oliko kiusaaja ollut myös kiusattu tai päinvastoin.
– Kiusaaminen, niin kiusaajana kuin kiusattuna, on yhteydessä erilaisiin haittoihin jopa aikuisuudessa. Kun tämän lisäksi otetaan huomioon ilmiön yleisyys, on selvää, että ennaltaehkäisy ja tehokas puuttuminen ovat välttämättömiä lasten ja nuorten hyvinvoinnin kannalta, Tiiri tähdentää.
Väitöstutkimus on tehty Turun yliopiston Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksessa, joka on osa Eriarvoistumisen, interventioiden ja hyvinvointiyhteiskunnan tutkimuksen lippulaiva INVESTiä.
***
LL Elina Tiiri esittää väitöskirjansa ”Bullying among School-aged Children and Adolescents. Prevalence of Bullying Victimization, Mental Health Symptoms Associated with Bullying Victimization, Relative Age Effects and Bullying as a Predictor of Later Violent Offenses” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 2.12.2022 klo 12. (Risto Lahesmaa -sali, T-sairaala, Tyks, Hämeentie 11, Turku)
Vastaväittäjänä toimii dosentti Silja Kosola (Helsingin yliopistollinen sairaala ja Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Andre Sourander (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on lastenpsykiatria.