Lapsena koettu köyhyys vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen
Vuoteen 2017 asti köyhien lapsiperheiden osuus laski Suomessa vuosi vuodelta, mutta suunta muuttui. Vuonna 2023 köyhyysrajan alapuolella eli yli 12 prosenttia lapsista.
– Ja näissä luvuissa eivät vielä näy viime ja tänä vuonna hallituksen tekemien sosiaaliturvaleikkausten vaikutukset, Turun yliopiston sosiaalityön professori Johanna Kallio sanoo.
Turun yliopiston johtamassa tutkimuksen lippulaiva INVESTissä tehtyjen laskelmien mukaan hallituksen vuosina 2024–2025 tekemien sosiaaliturvaleikkausten myötä pienituloisten määrää kasvaa 110 000:lla, ja heistä alaikäisiä on 27 000.
Lukuisat tutkimukset saavat varoitusvalot vilkkumaan.
– Köyhyys vaikuttaa lapsen elämään laajasti: koulutukseen, mielenterveyteen, sosiaalisiin suhteisiin, hyvinvointiin ja työelämään kiinnittymiseen. Se näkyy sekä lapsuudessa että aikuisuudessa. Vaikutukset siirtyvät sukupolvelta toiselle, Kallio sanoo.
Toimeentulotuki loukkuun vievä etuus
Lapsiperheiden tilannetta tarkasteltaessa Kallion ja kollegan, Turun yliopiston sosiaalityön professorin Mia Hakovirran ykköshuoli liittyy toimeentulotukeen.
– Jos perhe jää pitkäksi aikaa toimeentulotuen varaan, tilanteesta on todella vaikea ponnistaa pois. Tukijärjestelmässä jopa lapsen kesätienestit otetaan huomioon ja malli tekee säästämisestä ja tulevaisuuteen orientoitumisesta vaikeaa. Siksi lapsiperheiden kohdalla ensisijaiset etuudet pitäisi nostaa sille tasolle, ettei toimeentulotukea tarvittaisi, Kallio korostaa.
Se vähentäisi myös stigmaa, joka harkinnanvaraista tukea saavan perheen lapsen ylle usein lankeaa.
– Me tarvitsemme lisätietoa köyhyyden ja lastensuojelun kytköksestä, Kallio sanoo ja kertoo INVESTin ja Varsinais-Suomen hyvinvointialueen IVAR-tutkimusohjelmasta, jossa on ryhdytty selvittämään eri rekisteriaineistojen pohjalta lastensuojelun palvelupolkuja. Tieto toimii tulevaisuuden kehitystyön pohjana.
Työ ja arki törmäävät
Kun mietitään keinoja parantaa lapsiperheköyhyyttä, Hakovirralla on selkeä vastaus: työ. Työllisyyden parantaminen on yksi keino vähentää köyhyyttä. Mutta työ ja perhe eivät aina sovi yhteen, ainakaan yksinhuoltajilla.
– Esimerkiksi vuorohoitoa on liian vähän. Yksinhuoltajalle vuorotyö tai työskentely normaalien työaikojen ulkopuolella on silloin haastavaa, Hakovirta sanoo.
Hän muistuttaa myös, että köyhyys ei ole vain työttömien tai lapsia kotona hoitavien ongelma. Suomessa elää yhä useampi korkeasti koulutettu perhe, jonka tulotaso jää pienituloisuusrajan alapuolelle.
Myös elatusapujärjestelmä kaipaa uudistusta. Suomessa vain noin 40 prosenttia yksinhuoltajista saa elatusapua toiselta vanhemmalta. Jos maksuja ei tule, Kela maksaa elatustuen – mutta hallitus on muuttamassa järjestelmää niin, että vanhemman maksukykyä arvioidaan aiempaa tiukemmin. Tämä parantaa lapsen oikeutta vanhempien elatuskyvyn mukaiseen elatukseen, mutta voi johtaa myös siihen, että yksinhuoltaja voi joutua odottamaan elatustukea pidempään tai jää kokonaan ilman, jos toinen vanhempi katsotaan maksukykyiseksi.
Jos Mia Hakovirta saisi päättää yhden asian, hän panisi elatusapujärjestelmän remonttiin.
– Se kehitettiin 50 vuotta sitten, eikä huomioi esimerkiksi tilanteita, joissa lapsi asuu kahdessa kodissa.
Ylipäätään lapsen asumista kahdessa kodissa ei juurikaan tueta, vaikka asumisjärjestely on yleistynyt. Lapsilisä maksetaan vain vanhemmalle, jonka luona lapsi on virallisesti kirjoilla. Asumistuessa ei oteta huomioon, että lapset voivat asua joka toinen viikko isän luona ja vanhempi tarvitsee asunnon, jossa on tilaa myös lapsille, Hakovirta sanoo ja muistuttaa, että yksihuoltajat ovat köyhien lapsiperheiden joukossa yliedustettu ryhmä: yksinhuoltajat ja maahanmuuttajataustaiset.
CLEARin politiikkasuositukset nuorten äänitorvena
Köyhyys ei ole ainoa haaste. Kasvatustieteen professori Tero Järvinen on mukana eurooppalaisessa Constructing Learning Outcomes in Europe: A multi-level analysis of (under)achievement in the life course eli CLEAR-tutkimushankkeessa, jossa on kuunneltu kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien nuorten omia kokemuksia koulutuksesta ja työelämästä.
– Nuorten viesti oli selkeä: heitä kyllä kuunnellaan, mutta ei aidosti kuulla. Työelämään kiinnittyminen on vaikeaa, ja jos sinne pääsee, odotukset ovat heti kovat. Perehdytystä ja aikaa kasvaa työhön ei ole, Järvinen sanoo.
Nuorten mukaan heidän pahaa oloaan ei oteta riittävän vakavasti. Apua olisi tarjolla, mutta kukaan ei ohjaa palveluiden luo. Heidän viestinsä päättäjille on kirkas: nuorisotyöstä ei saa leikata, sitä pitäisi vahvistaa.
CLEARin anti on kiteytymässä syksyn aikana politiikkasuosituksiksi. Niissä tutkijat nostavat esille paitsi tutkimuksen tuottamat tiedot myös nuorten kertoman.
Kasvatustieteen professori Tero Järvinen kertoo, että nuorten suurin huoli liittyy siihen, etteivät he koe tulevansa aidosti kuulluiksi. – Meidän kohderyhmämme ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat nuoret. Heidän toiveensa oli selkeä: nuorisotyöstä ei saa leikata vaan sitä pitää vahvistaa, Järvinen sanoo.
Köyhyyden kokemus on raskas
Kallion tutkimusryhmä kysyi koronan jälkeen lapsilta ja nuorilta itseltään, miltä köyhyys tuntuu. Vastaukset pysäyttivät:
”Jo kuusivuotiaana stressasin meidän taloudellisesta tilanteesta.”
”Jätän välillä välistä kavereiden kanssa olon, ettei kukaan saa tietää, että olen köyhä.”
”Perheessä ei koskaan puhuttu rahasta. Se oli tabu.”
Nuorten kuvaukset paljastavat, että köyhyys ei tarkoita vain rahan puutetta, vaan myös psyykkistä kuormaa ja toiseuden kokemusta.
Jos ongelmia ei korjata, tulevaisuus voi näyttää synkältä.
– Yhdysvalloista näkee, mihin kehitys voi johtaa: nuoria ajautuu asunnottomiksi, terveyserot kasvavat, ja luottamus yhteiskuntaan heikkenee. Korjaaminen tulee yhteiskunnalle kalliiksi, Kallio sanoo mutta muistuttaa heti perään, että köyhyyden kokeminen lapsuudessa ei yksin määrää koko loppuelämää.
Tutkijoiden viesti päättäjille on selvä: lapsiköyhyys ei ole vain tämän päivän ongelma, vaan se vaikuttaa lasten hyvinvointiin, koulutukseen ja työelämään pitkälle tulevaisuuteen.
Teksti: Erja Hyytiäinen
Kuvat: Hanna Oksanen
Alkuperäinen juttu on julkaistu Turun yliopiston Aurora-verkkolehdessä.