Miten tehdä tutkimuksesta vaikuttavaa? Avoimen tieteen kysymyksistä keskusteltiin Open Science & Impact Festivalissa

– Avoimen tieteen ja tutkimuksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden edistäminen on tärkeämpää kuin koskaan. Tieteen avoimuus lisää sen vaikuttavuutta ja tekee siitä kestävämpää, Seppänen totesi päivän alkajaisiksi.

Seppänen pohti, että tutkimuksella on aina ollut yhteiskunnallista vaikuttavuutta, mutta se ei enää riitä, vaan sen rooli korostuu nykyään tutkimusprosessin kaikissa vaiheissa.

– Vaikuttavuus pitää myös pystyä osoittamaan jo rahoituksen hakemisen vaiheessa, ja sitä pitää pystyä arvioimaan jälkikäteen, Seppänen sanoi.

Toisen avauspuheenvuoron piti opetusneuvos Sami Niinimäki opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Niinimäki toi esiin, että open access -julkaisujen tieteellinen vaikuttavuus on selvästi parempi kuin muiden julkaisujen.

– Jo pelkästään tämä tarjoaa tutkijoille selvän kannustimen avoimeen julkaisemiseen, Niinimäki muistutti.

Aamupäivän osiossa kuultiin keynote-puheenvuoroja. Omassa puheenvuorossaan vanhempi tutkija Ismael Rafols Garcia Leidenin yliopistosta pohti tutkimuksen vaikuttavuuden eri näkökulmia ja toi esiin myös kääntöpuolia.

– Usein puhutaan siitä, johtaako tieteen avoimuus suurempaan yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Tärkeämpää olisi kuitenkin puhua siitä, millaisesta vaikuttavuudesta on kyse. Tutkimuksella voi joissain tapauksissa olla yhteiskuntaan myös kielteisiä vaikutuksia.

Rafols Garcian mukaan avoimen tieteen käytännöt ovat saaneet aikaan myös kielteisiä seurauksia. Esimerkiksi kolmannen maailman maiden yliopistoilla ei välttämättä ole mahdollisuutta maksaa julkaisujen open access -maksuja, mikä on johtanut eriarvoisuuden kasvuun: rikkaiden maiden yliopistojen julkaisut saavat enemmän näkyvyyttä.

Vain avoimella tieteellä voi olla vaikuttavuutta

Avoimen tutkimuksen ja tieteen (AVOTT) pääsihteeri Henriikka Mustajoki totesi yhdessä päivän työpajoista, että avoin tiede on yksi tapa hallita ilmiötä, jonka kanssa tiedeyhteisö on joutunut kasvokkain aivan hiljattainkin.

– Yhdysvaltain uusi hallinto sulki varoittamatta useita suuria ilmastotietokantoja. Sama on tapahtunut Venäjällä, meillä ei ole pääsyä Siperiasta kerättyihin ilmastotietoihin. Sieltä ei tule uutta tietoa, emmekä tiedä, mitä vanhalle datalle on tapahtunut. Se, että yksi maa tai jopa yksi ihminen voi estää pääsyn laajaan tutkimustietoon, kuvastaa sitä, kuinka hauras järjestelmämme on, hän sanoo.

Mustajoelle tapahtumapäivän suurimman oivalluksen tarjosi INVEST-tutkija Juuso Repon puheenvuoro.

– Hän totesi kommentissaan, että avoimen tieteen sijaan meidän pitäisi puhua tieteen avaamisesta. Repo toi upeasti esiin sen, että kyse ei ole pelkästä lopputuloksesta, vaan koko tutkimuksen tekemisen prosessista, joka kutsuu mukaan ja osallistaa heitä, jotka tulevat käyttämään kerättyä tietoa.

Demokratia, sivistys, ihmisten oikeus tietoon sekä vaikuttava tiede ovat arvoja, joita avoimen tieteen sanotaan vahvistavan. Muutoksen tiellä on kuitenkin esteitä.

– Kaikki tiet vievät arviointiin. Jos tutkijoita arvioidaan mittareilla, joissa avoin tiede ei näy, tutkijat joutuvat puun ja kuoren väliin, mikä on epäoikeudenmukaista. Jos julkaisut ovat ainoa mittari, viisas tutkija tekee tietysti julkaisuja, jotta hän voi jatkaa työtään, Mustajoki sanoo.

Paneelikeskustelussa pohdittiin avoimen tieteen hyötyjä ja haasteita

Tapahtumapäivän ohjelma huipentui iltapäivän paneelikeskusteluun, jossa panelistit pohtivat miten yliopistot voivat edistää avointa tiedettä ja lisätä tutkimuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Tilaisuuden aluksi keskusteltiin avoimen tieteen roolista osana yliopistojen strategiaa ja erilaisista käytännön keinoista, joilla yliopistossa on pyritty juurruttamaan avoimen tieteen periaatteita. Kiinnostavana esimerkkinä tutkijoille tarjotusta tuesta nostettiin Turun yliopiston perustama tukipalvelu ja tutkijoiden kohtauspaikka, Avoimen tieteen kiihdyttämö.

Samalla kun avoimen tieteen edistäminen nähtiin tärkeänä, keskustelijat tunnistivat kuitenkin myös käytännön haasteita, ja korostivat tarvetta arviointikriteerien ja kannustimien uudistamiseen. Erityisesti korostui ristiriita tutkijoiden urakehitystä tukevien julkaisukäytäntöjen ja avoimen julkaisemisen ihanteiden välillä.

– Tutkijana haluan tietysti, että tutkimukseni tavoittaa mahdollisimman monet, jolloin julkaisukanavan maine painaa paljon vaakakupissa. Vaikka avoimuus olisi ihanteellista, julkaiseminen esimerkiksi Naturen kaltaisessa korkean luokan lehdessä on houkuttelevaa, professori Juhani Knuuti InFLAMES-lippulaivahankkeesta totesi.

Knuuti piti huolestuttavana myös avoimen julkaisemisen korkeita kustannuksia ja julkaisutahdin jatkuvaa kiihtymistä. Uusia tieteellisiä lehtiä perustetaan ja tutkimuksia julkaistaan niin kovalla tahdilla, että vertaisarvioitsijoita on vaikea löytää. Knuutin mukaan voidaan puhua jo kriisistä.

Sosiologian professori Jani Erola INVEST-lippulaivasta toi esiin toista näkökulmaa.

– Julkaisukäytännöissä on toisaalta suuria alakohtaisia eroja. Esimerkiksi julkaisujen hinnat lääketieteen alalla ovat moninkertaiset omaan alaani verrattuna. Monet tieteelliset lehdet ovat myös tutkijayhteisöjen itsensä omistamia, mikä luo omat intressinsä tämän kehityksen ylläpitämiselle. Mutta on totta, että avoin saatavuus vaatii paljon enemmän työtä tutkimusprosessin kaikissa vaiheissa, ja sen vaatimia resursseja aliarvioidaan jatkuvasti, Erola muistutti.

– Me julkaisemme liikaa ja luemme liian vähän. Nykyinen malli kannustaa julkaisemaan koko ajan enemmän, vaikka se johtaa arvioinnin tason heikkenemiseen. Yhtälöä on vaikea korjata, sanoi tutkimusprofessori Taina Saarinen EDUCA-lippulaivasta.

DIWA-lippulaivan apulaisprofessori Nora Fagerholm näki akateemisen maailman olevan taitekohdassa, jossa yhteisesti tunnistetaan, että avoimen tieteen edistäminen olisi tärkeää, mutta sen toteutumiseen on vielä matkaa ja monia käytäntöjä pitäisi muuttaa. Avoimelle tutkimukselle pitäisi pystyä varaamaan paljon enemmän resursseja, ja sen käytäntöjen juurruttamisessa on keskeistä myös nuorten tutkijoiden koulutus.

– Olen samaa mieltä siitä, että meidän pitäisi julkaista vähemmän ja voida paremmin keskittyä tutkimuksen laadukkaaseen tekemiseen ja vaikuttavuuden lisäämiseen. DIWA-lippulaivassa panostamme paljon esimerkiksi aktiiviseen yhteistyöhön päättäjien, kuntatoimijoiden, yritysten ja lukemattomien muiden tärkeiden sidosryhmien kanssa. Kyse ei ole pelkästään avoimesta julkaisemista tai datasta, vaan kokonaisesta ajattelutavasta, joka on läsnä tutkimusprosessin kaikissa vaiheissa ja jota me pyrimme opettamaan nuorille tutkijoille jo ihan alusta alkaen, korosti Fagerholm.

Koostejutun teksti ja kuvat: Milla Ikonen, Liisa Koivula, Liisa Reunanen