Sosioekonomiset erot mielenterveydessä alkavat jo lapsuudessa – perheiden elinoloja on tuettava

Mielenterveyden häiriöt kasautuvat sosiaalisesti ja kietoutuvat tiiviisti eriarvoisuuden kysymykseen, osoittaa tutkimuksen lippulaiva INVESTissä tehdyt tutkimukset. Tulokset osoittivat mielenterveyden häiriöiden alkavan varhain, vaikuttavan koulutuspolkuihin ja voivan vahvistaa huono-osaisuutta, jos niihin ei puututa ajoissa.

Suomen Akatemian rahoittamassa MEDIG‑tutkimushankkeessa selvitettiin miten mielenterveys, perhetausta, koulutus ja geneettinen alttius muovaavat yhdessä elämänkulun eriarvoisuutta – ja missä kohdin tähän kehitykseen olisi mahdollista vaikuttaa.

Tulokset muodostavat kokonaiskuvan siitä, miten mielenterveyden sosioekonominen eriarvoisuus alkaa jo varhaisessa lapsuudessa, miten se voi vahvistaa huono-osaisuuden periytymistä ja miten koulutuspolut voivat toisaalta lieventää, toisaalta vahvistaa näitä eroja.

Tutkimus osoitti mielenterveyshäiriöiden olevan merkittävä mekanismi eriarvoisuuden syntymisessä. Eriarvioisuus ja mielenterveys kytkeytyvän toisiinsa kolmella tasolla. Siihen, kenellä mielenterveyshäiriöitä on, siihen, kuka saa tarvittavaa tukea ja hoitoa, ja siihen, mitkä mielenterveyden seuraukset ovat.

– Julkisessa keskustelussa keskitytään pitkälti hoitoon, mutta tuloksemme osoittavat, että meidän pitää panostaa varhaiseen ehkäisyyn tukemalla lasten aineellisia ja sosiaalisia elinoloja sekä kitkemällä eriarvoisuutta. Samalla tarvitaan enemmän tukea heille, joilla mielenterveyshäiriöitä on – niin vanhemmille kuin lapsille –, jotta turvataan hyvä kasvuympäristö ja mahdollisuudet   kouluttautua, tutkimushankkeen johtaja, THL:n johtava tutkija Maria Vaalavuo sanoo.

Vanhempien matala koulutustaso ja mielenterveyden häiriö riskejä lapsen mielenterveydelle

Kaikki Suomen 4–17‑vuotiaat sisältäneessä rekisteritutkimuksessa havaittiin mielenterveyden häiriöiden jakautuvan epätasaisesti jo varhain. Noin viidellä prosentilla lapsista ja nuorista oli erikoissairaanhoidossa todettu mielenterveyden häiriö tai psykiatrinen hoitokontakti.

Tutkimus osoitti vanhempien koulutustasolla olevan johdonmukainen, jopa tulotasoa vahvempi yhteys lapsen mielenterveyden häiriöihin. Mitä matalampi vanhempien koulutus oli, sitä suurempi riski lapsella oli mielenterveyden häiriöön – ja tämä yhteys säilyi läpi lapsuuden ja nuoruuden.

– Vanhempien mielenterveysongelmat kietoutuvat yhteen perheen sosioekonomisen aseman kanssa, ja molemmat ovat vahvasti yhteydessä lapsen mielenterveyshäiriöihin, joilla puolestaan on negatiivisia seurauksia lapsen tulevalle sosioekonomiselle asemalle. Eli sosioekonomisia terveyseroja ja niiden syntymekanismeja on tarkasteltava ylisukupolvisesti ja dynaamisesti, Vaalavuo sanoo.

Nuoruuden mielenterveys selittää osan huono-osaisuuden periytymisestä

Tulokset osoittavat, että nuoruudessa diagnosoidut mielenterveyden häiriöt ovat vahvasti yhteydessä heikompaan sosioekonomiseen asemaan varhaisaikuisuudessa myös silloin, kun perhetausta ja koulumenestys huomioidaan. Nuorilla, joilla oli mielenterveyden häiriö, riski jäädä ilman toisen asteen tutkintoa tai ajautua pitkäaikaiseen toimeentulotuen käyttöön oli selvästi suurempi.

Mielenterveys selittää kuitenkin vain osan huono-osaisuuden periytymisestä koko väestössä.

– Tulokset viestivät, että mielenterveyttä on tärkeä tukea, mutta samalla on varottava huono-osaisuuden yksipuolista “medikalisaatiota”, Vaalavuo sanoo.

Lapsuuden mielenterveys vaikuttaa koulutus- ja tulopolkuihin

Lapsuuden mielenterveyshäiriöt ohjaavat koulutus- ja tulopolkuja koko nuoruuden ja varhaisaikuisuuden ajan silloinkin, kun vertaillaan sisaruksia, jotka jakavat saman kasvuympäristön.

Mielenterveyshäiriöitä kokeneilla oli matalampi peruskoulun päättöarvosana, suurempi riski jäädä ilman toisen asteen tutkintoa ja pienempi todennäköisyys suorittaa korkeakoulututkinto. Nämä erot näkyivät myös varhaisaikuisuuden ansioissa.

– Sisarusvertailut osoittivat, etteivät erot selity yksinomaan perhetaustalla, vaan mielenterveys on yhteydessä koulutus- ja tulokehitykseen myös saman perheen sisällä, Vaalavuo kertoo.

Toisaalta hankkeessa tutkittiin myös koulutuspolkujen vaikutusta mielenterveyteen. Tutkimus osoitti, että toisen asteen koulutukseen pääsy parantaa nuorten mielenterveyttä – joskin eri tavoin eri koulutuspoluilla. Ammatilliseen koulutukseen pääsy vähensi psyykenlääkkeiden käyttöä verrattuna nuoriin, jotka jäivät kokonaan koulutuksen ulkopuolelle. Lukioon pääsy puolestaan vähensi mielenterveyden erikoissairaanhoitokäyntejä jo opintojen alkuvuosina.

–Tulokset korostavat sitä, että koulutussiirtymät ovat kriittisiä hetkiä mielenterveyden kannalta. Tulos tukee vuonna 2021 toteutettua päätöstä pidentää oppivelvollisuusikää Suomessa, Vaalavuo sanoo.

Geenitieto tuo uusia näkökulmia eriarvoisuuden tutkimukseen

Monitieteinen hanke yhdisti poikkeuksellisen laajoja suomalaisia rekisteriaineistoja, geneettistä tietoa sekä monipuolisia ja osittain uusiakin tilastollisia menetelmiä.

– MEDIG‑hanke tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden tarkastella yhteiskuntatieteiden perinteisiä kysymyksiä uusien geneettisesti informoitujen menetelmien avulla. Samalla yksi keskeisistä viesteistämme on, että geneettiset vaikutukset eivät ilmene tyhjössä: ne muotoutuvat perheympäristön, yhteiskunnallisten instituutioiden ja laajempien sosiaalisten rakenteiden puitteissa, THL:n erikoistutkija Henrik Dobewall kertoo.

Tutkimuksessa havaittiin muun muassa, että mielenterveyshäiriöiden geneettinen riski vaikutti olevan sama eri sosioekonomisissa ryhmissä. Toisin sanoen geenit eivät näytä selittävän mielenterveyden sosioekonomisia eroja.

Tutkimuksessa osoitettiin lisäksi, että koulutustasoon liittyvillä geneettisillä tekijöillä on yhteys aikuisiän sosioekonomiseen asemaan myös suomalaisessa hyvinvointivaltiossa. Yhteyden voimakkuus vaihtelee kuitenkin syntymäkohorteittain. Geneettinen alttius korkeampaan koulutukseen ennustaa keskimäärin parempaa asemaa työmarkkinoilla ja tuloissa silloinkin, kun suoritettu koulutustaso huomioidaan, mutta vaikutus ei ole muuttumaton: koulutusjärjestelmän laajeneminen ja yhteiskunnalliset muutokset ovat muokanneet sitä, miten geneettiset erot heijastuvat elämänkulkuun. Tulokset viittaavat siihen, että geneettisten ja sosiaalisten tekijöiden vuorovaikutus vaihtelee historiallisesti.

Lähteet

Vaalavuo, M., Niemi, R., Suvisaari, J. (2022). Growing up unequal? Socioeconomic disparities in mental disorders throughout childhood in Finland. SSM – Population Health, 20, 101277.

Niemi, R., Vaalavuo, M., Suvisaari, J. (2022) Sosioekonomiset erot mielenterveyden häiriöissä ilmenevät jo elämänkulun alussa lapsilla ja nuorilla. THL Tutkimuksesta tiiviisti 38/2022. 

Dobewall, H., Sirniö, O., Vaalavuo, M. (2023). Does social disadvantage persist over generations due to unevenly distributed mental health problems? A longitudinal investigation of Finnish register data. Social Science & Medicine, 330, 116037.

Dobewall, H., Lehti, H., Sirniö, O., Vaalavuo, M. (2024) Re-application to university after rejection and later income and occupational status. Using education-linked genes to predict outcomes in longitudinal register data. INVEST working paper 95/2024.

Dobewall, H., Vaalavuo, M., Böckerman, P., Viinikainen, J., Sirniö, O., Kantojärvi, K., Pehkonen, J., Raitakari, O., Lehtimäki, T. (2026) Nature’s Curriculum: Genes Linked to Educational Attainment and Adult Socioeconomic Status Across Birth Cohorts in a Nordic Welfare State. Demography, 12550847.  

Dobewall, H., Trejo, S., Vaalavuo, M. (2026) The triple burden of mental illness? A sibling analysis of parental education, polygenic scores, and gene–environment interactions. INVEST working paper 143/2026.

Laaksonen, J., Vaalavuo, M., Dobewall, H. (2026) Secondary School Admission and Adolescent Mental Health: Evidence from a Regression Discontinuity Design. INVEST Working Papers 151/2026.

Vaalavuo, M., Friel, C., Sirniö, O. (2026) Diverging destinies? A sibling fixed effects study on family background differences in the educational and economic consequences of childhood mental health disorders. INVEST Working Papers 153/2026.