Tutkijat tarjoavat poliitikoille uuden pohjoismaisen hyvinvointimallin
Sosiaaliset investoinnit ja interventiot, tietoinen valinta niiden välillä sekä toimenpiteen koko elinkaaren kattava vaikuttavuuden seuranta ja tarvittaessa muokkaus. Siinä on kiteytettynä Turun yliopiston johtaman tutkimuksen lippulaiva INVESTin Suomelle tarjoama uusi, taloudellisesti ja sosiaalisesti nykyistä kestävämpi hyvinvointivaltiomalli.
Turun yliopiston sosiologian professori Jani Erola ja väitöskirjatutkija Markus Laaninen istuvat tutkimuksen lippulaiva INVESTin kahvihuoneessa. Pöydälle tuodut pienoismallit innottavat kaksikon pohtimaan, mitä vaikutuksia on sillä, minkä ikäisenä lapsi menee päiväkotiin tai käykö hän koulua hyvin samankaltaisista vai erilaisista perhetaustoista tulevien lasten kanssa, ja mikä merkitys koulutuksella on näiden lasten tulevaisuuteen.
Keskustelu luiskahtaa nopeasti tutkittuun tietoon koulutuksen vaikutuksista. Siitä, miten yhteiskunta voi koulutukseen investoimalla vaikuttaa eri taustoista tulevien nuorten elämään, työmenestykseen, työn tuottavuuteen ja sitä kautta koko yhteiskunnan hyvinvointiin.
Tuo ja sadat muut tutkimukset ovat olleet pohjana, kun Erolan johtamassa INVESTissä on vuodesta 2019 lähtien tehty työtä sen eteen, että Suomelle – ja muille Pohjoismaille, kenties koko Euroopalle – löydettäisiin nykyistä toimivampi hyvinvointivaltion malli.
Radikaali ajatus yhdistää investoinnit ja interventiot
INVESTin koko nimi, Eriarvoisuuden, interventioiden ja uuden hyvinvointiyhteiskunnan tutkimuskeskus ja lippulaiva, kertoo, mihin Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimuskokonaisuudessa on tähdätty. Tavoitteena on ollut etsiä uusi hyvinvointivaltiomalli, kehittää sen toteuttamista tukevia interventioita ja etsiä keinoja vähentää eriarvoisuutta.
Vuosien työn hedelmät on koottu helmikuussa 2026 julkaistuun, Erolan, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Pasi Moision ja erikoistutkija Johanna Peltoniemen toimittamaan teokseen Beyond the Nordic Welfare State – Extending Social Investments with Interventions.
Usein vaikuttavuuden seuraaminen ei ole mahdollista, ellei siihen olla varauduttu jo toteutusvaiheessa.
Mallin työkaluina ovat sosiaaliset investoinnit ja interventiot. Kumpikaan peruselementeistä ei ole aivan uusi, sosiaaliset investoinnit nousivat keskusteluun 20 vuotta sitten, interventioitakin on ollut käytössä pitkään.
– Kun INVEST aloitti toiminnan, investointien ja interventioiden yhdistämisajatus oli radikaali ja uusi. Näitä ei oltu totuttu ajattelemaan yhdessä, Erola sanoo.
INVESTissä ne yhdistettiin malliin, jossa keskeistä on niiden systemaattinen käyttötapa ja vaikuttavuuden jatkuva arviointi.
– Nykymallissa uusien politiikkatoimien vaikuttavuutta arvioidaan ennen toimenpiteen käyttöönottoa, mutta meidän mallissamme arviointi ulottuisi pitkin sen elinkaarta. Malliin sisältyy myös valmius muuttaa, tehostaa, korjata tai jopa poistaa toiminto arvioinnissa saatujen tietojen pohjalta. Muuttuuhan maailmakin, Erola sanoo.
Muutos toisi haasteen myös asiantuntijoiden kouluttajille. Ministeriöissä on Erolan mukaan vahvaa osaamista esimerkiksi kirjallisuuskatsausten kautta laatia arvioita toimenpiteiden vaikutuksesta, mutta kun vaikuttavuutta pitää arvioida pitkin matkaa datan ja analyysien kautta, vaaditaan vahvaa tutkijaosaamista.
– Usein vaikuttavuuden seuraaminen ei ole mahdollista, ellei siihen olla varauduttu jo toteutusvaiheessa, Erola lisää.
Nopeat interventiot, kauaskantoiset investoinnit
Erola ja Laaninen avaavat investointien ja interventioiden luonnetta.
Investoinnit ovat kauaskantoisia päätöksiä tukea toimintaa, jonka hyödyt tulevat näkyviin ja kantavat hedelmää pitkänkin ajan kuluttua. Näin tapahtuu esimerkiksi Laanisen tutkiman varhaiskasvatuksen ja Erolan tutkimien koulutusvalintojen kohdalla.
– Investointiajatus on korostunut taloustieteen tutkijoiden keskustelussa. Taloustieteen nobelisti James Heckman on puhunut siitä, miten varhaiset investoinnit ovat merkityksellisiä, koska investoinneilla on aikaa kasvaa, Markus Laaninen sanoo.
Interventiot puolestaan ovat nopeita toimia havaitun ongelman poistamiseksi.
– Interventiossa ei niinkään kysytä, mikä tämän aiheutti, vaan etsitään ratkaisu ongelmaan. Hyvä esimerkki tästä on Suomen tapa ratkaista asunnottomuutta interventiolla. Siinä ei keskitytty siihen, miksi joku on joutunut asunnottomaksi, vaan olennaista oli antaa asunto hänelle, Erola kertoo.
INVESTillä on itsellään vankka interventio-osaaminen. Lippulaivan aloittaessa se sai huomenlahjoina Turun yliopistossa aiemmin kehitetyt interventiot: kiusaamista ehkäisevän KiVa Koulu -toimenpideohjelman ja lasten käytösongelmien varhaiseen hoitoon luodun Voimaperheet-vanhempainohjausohjelman. Lippulaivakauden aikana interventioita on kehitetty lisää, niiden kaikkien vaikuttavuutta on tutkittu ja hyväksi todettuja käytäntöjä on levitetty yhteiskuntaan.
Ja vaikka interventio on nopea tapa, sen tavoitteet ovat kauaskantoiset: poistaa ongelma pysyvästi.
”Yhteiskunta tarjoaa turvaa, kun ihminen kokee huono-osaisuutta”
Perinteinen hyvinvointivaltiomalli on ollut kompensoiva. Se auttaa tilanteissa, joissa ihminen kokee haasteita. Työkaluina ovat olleet esimerkiksi työttömyysturva ja sairausvakuutusjärjestelmä.
– Perinteisessä mallissa on ollut hyvin vahvat ehdot sille, kuka saa, miksi saa ja miten saa tukea. Perustana voi olla esimerkiksi se, kuka on maksanut työttömyysvakuutus- tai eläkemaksuja. Investointi- ja interventiomallissa ei samoja vahvoja ehtoja ole, Erola sanoo.
Vakuutusperustaisuutta ei ole kokonaan uudessa mallissa poistettu. Toimivat osat ovat edelleen mukana.
– Ja uudessa mallissa logiikka on sama: yhteiskunta tarjoaa turvaa, kun ihmiset kokevat huono-osaisuutta. Tämä lupaus on edelleen relevantti, Erola sanoo.
Interventioissa ei ole mitään ehdollisuutta, ratkaisevaa on, että kokee ongelmaa.
Uuden mallin katsantokanta on kuitenkin eri. Painopistettä siirretään ennakoivaan toimintaan: sosiaalisia riskejä pyritään ehkäisemään etukäteen, ei jälkikäteen korjaamalla.
– Ja interventiomallin mukaan ottaminen muuttaa toiminnan filosofisia perusteita: interventioissa ei ole mitään ehdollisuutta, ratkaisevaa on, että kokee ongelmaa, Erola sanoo.
Koko prosessin täydellinen ymmärtäminen syistä seurauksiin ja sen, mitkä osat siitä tarkalleen ottaen tulisi estää, on kaiken avain. Erola nostaa esimerkiksi sen, miten tutkimusten mukaan köyhyyttä kokevien lapsiperheiden joukossa yksinhuoltajat ovat yliedustettuina.
– Mutta emmehän me halua kieltää avioeroja vaan poistaa lapsiperheköyhyyttä, Erola sanoo.
Arvokysymykset tulevat vastaan myös vaikuttavuuden arvioinnissa. Arvioidaanko velkajarrun aikakaudella onnistumista vain taloudellisin perustein, vai otetaanko huomioon myös kansalaisten hyvinvointi, parantunut oikeudenmukaisuus ja muu kestävyys.
Tutkittua tietoa tarjolla runsaasti
Erola ja Laaninen vakuuttavat, että tutkimustietoa päätöksenteon pohjaksi on runsaasti. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen hyödyistä on selkeää kansainvälistä näyttöä, mutta useammin juuri ne lapset, jotka hyötyisivät siitä eniten, eivät osallistu varhaiskasvatukseen.
– Suomessa kotihoidontuki ohjaa heikommassa työmarkkina-asemassa olevat hoitamaan lapset keskivertoa pidempään kotona, Laaninen sanoo.
Kuitenkin kansainvälinen tutkimuskirjallisuus tuo esiin, että koulutuksellisten lopputulemien kannalta lapsen osallistuminen varhaiskasvatukseen 2–3-vuotiaasta lähtien on osoittautunut vaikuttavimmaksi. Samoin maahanmuuttajataustaisille lapsille olisi erityistä hyötyä kielen oppimisesta mahdollisimman varhain.
– Oma tutkimukseni kertoo, että matalasti koulutettujen perheiden lapset hyötyisivät varhaiskasvatuksesta muita enemmän, Laaninen sanoo. Ja lisää vielä perään, että lasten osallistuminen varhaiskasvatukseen edistää äitien työmarkkina-asemaa.
Mallin käyttöönotto poliitikkojen käsissä
Malli on nyt julkaistu, mutta tutkijoille se ei vielä riitä. Erola kertoo, että nyt tutkijat ryhtyvät aktiivisesti jakamaan tietoa mallista. Tutkijat ovat jo vierailleet johtavien puolueiden luona kertomassa mallista, seuraavaksi tietoa viedään virkamiehille, valmistelijoille, europarlamentaarikoille, ja tietenkin kaikille ihan tavallisille kansalaisille.
Malli haastaa poliittiset päättäjät tekemään nykyistä tietoisempia valintoja sen suhteen, miten havaitun ongelman ratkaisussa edetään. Valitaanko nettopositiivisia hyötyjä tulevaisuudessa tuottava investointi vai nopeasti ratkaisua tilanteeseen tuottava interventio? Miten toimenpiteen vaikuttavuutta arvioidaan? Onko päättäjillä valmiutta muuttaa toimintoja, jos niiden vaikuttavuus on heikkoa?
– Me tutkijat tarjoamme ohjeistuksia, mitä kannattaisi tehdä. Esimerkiksi lainsäädäntöprosessia ei ole kirjoitettu jatkuvan vaikuttavuuden arvioinnin mukaisesti, siihen pitäisi tehdä normatiivinen muutos, Erola sanoo. Ja jättää lopullisen päätöksenteon poliitikoille.
>> Beyond the Nordic Welfare State – Extending Social Investments with Interventions
>> Lue teoksen Open access -versio