Mia Hakovirta nosti professoriluennollaan esille perhetutkimuksen haasteita

Turun yliopiston sosiaalityön professoriksi nimitetty Mia Hakovirta piti professoriluentonsa marraskuussa. Luennossaan Hakovirta nosti esille yhteiskuntatieteellisen perhetutkimuksen haasteita. Tutkimushankkeitaan Hakovirta johtaa jatkossakin tutkimuskeskus ja lippulaiva INVESTin sateenvarjon alla.

Hakovirta kertoi luennossaan, että yhteiskuntatieteellisen perhetutkimuksen piirissä on jo pidempään keskusteltu perhekäsityksen ja perheymmärryksen laajentamisesta. Myös perheen käsitettä pitäisi tarkastella kriittisesti.

– Tulevaisuudessa tarvitsemme valmiutta tarkastella kriittisesti käytössä olevia työvälineitä ja mittareita, käsitteitä ja kategorioita, ja sitä, miten tutkimme lasten hyvinvointia ja elintasoa perheissä, jotka jakavat entistä tasaisemmin vastuuta lapsen hoidosta ja elatuksesta eron jälkeen, Hakovirta totesi.

Hänen mukaansa yhteiskunnallisen säätelyn, tutkimuksen ja tilastoinnin sekä sosiaaliturvan näkökulmasta pyrkimys mahdollisimman yksinkertaiseen perhemäärittelyyn on ymmärrettävää.

– Samalla kuitenkin kerromme tarinaa siitä, minkälaisia perhesuhteita pidetään merkityksellisinä. Lait heijastavat yhteiskunnassa vallitsevaa käsitystä perheestä, tilastot ja rekisterit puolestaan ohjaavat osaltaan perheistä tehtävän tutkimuksen lähtökohtia ja ylläpitävät perheitä koskevia ajattelutapoja, Hakovirta totesi.

Hän lisäsi, että sosiaaliturva on rakennettu aikana, jolloin ydinperhe oli normi.

– Nykyajan moninaiset, useaan kotitalouteen jakautuneet perhesuhteet vaikeuttavat yhteiskunnan tukeaan oikeutettujen määrittelyä, eikä vanhempia kohdella aina yhdenvertaisesti. Tämä vaikeuttaa jaetun vanhemmuuden toteuttamista eron jälkeen etenkin pienituloisissa perheissä, Hakovirta totesi.

Vaikka Suomessa on saatavilla poikkeuksellisen kattavasti luotettavaa rekisteritietoa siitä, keiden kanssa ihmiset asuvat, tilastot kertovat vain osan tarinasta.

– Vaikeus tavoittaa perhe-elämän moninaisuutta aiheutuu siitä, että tilastoinnin ja tutkimuksen lähtökohtana on elettyjen ja koettujen perhesuhteiden sijaan asuminen tai kotitalousyksikkö. Siksi on tärkeä kysyä, mitä jää näkymättömiin perheiden tilastoinnissa, hän totesi.

Esimerkiksi yhteishuollon ja vuoroasumisen käsitteet ovat tuttuja arjesta, mutta niitä ei tavoiteta asuntokeskeiseen luokitteluun perustuvissa perhetilastoissa.

– Vuonna 2019 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan lähes 30 prosentilla erillään asuvien vanhempien lapsista oli vuoroasumisjärjestely. Vuoroasumisesta huolimatta lapsi voi olla kirjoilla vain yhdessä kodissa, Hakovirta totesi.

Tilastojen katveeseen jää myös suuri joukko yksin asuvia vanhempia, joiden lapsi asuu virallisesti toisessa kotitaloudessa. Tilastoissa he näkyvät vain yksinasuvina.

– Vaikka vanhempi eläisi arkea vuoroviikoin lasten kanssa, toista vanhempaa voidaan kutsua edelleen etävanhemmaksi ja toista lähivanhemmaksi. Näillä käsitteillä luodaan mielikuvia lapsen ja vanhempien välisistä suhteista. Vanhemmuuskäsitteet myös muokkaavat ymmärrystä ja tapaamme jäsentää eron jälkeistä vanhemmuutta ja ne voivat luoda kuvan eriarvoisesta vanhemmuudesta.

>> Kuuntele professoriluento podcastina 
>> Tutustu Mia Hakovirran johtamiin tutkimushankkeisiin: Vertaileva tutkimus vuoroasuvan lapsen perheen taloudellisesta hyvinvoinnista, Taloussosiaalityö lapsiperheissä, Vertaileva tutkimus muuttuvista perhesuhteista ja lapsen elatuksesta, Lasten vuoroasuminen ja sosiaaliturva

Teksti: Erja Hyytiäinen
Kuvat: Suvi Harvisalo, Erja Hyytiäinen