Aikuisen ja lapsen käsi.

Väestörakenteen muutos haastaa yhteiskunnan kestävyyden

Suomen väestö ikääntyy nopeasti. Muutokseen varautuminen on välttämätöntä, ja se on otettava kaiken politiikan lähtökohdaksi. Avainasemassa on hyvinvoinnin, koulutuksen ja työllisyyden tukeminen.

Suomi kuuluu maailman ikääntyneimpiin maihin: 65 vuotta täyttäneiden osuus on tällä hetkellä suurempi vain Japanissa ja Italiassa. Väestörakenteemme onkin suuressa murroksessa: työikäisten määrä vähenee ja syntyvyys on vajonnut huomattavan matalalle tasolle. Yksin asuvien määrä kasvaa, ja alueiden väliset erot kärjistyvät.

Väestörakenteen muutokset koettelevat suomalaisen yhteiskunnan kestävyyttä. Ne haastavat hyvinvointivaltion rakenteet ja palveluiden rahoituksen ja vaikuttavat merkittävästi myös työelämään sekä sosiaalisiin suhteisiin.

Muutoksiin on välttämätöntä vaikuttaa ja sopeutua, jotta voimme turvata yhteiskunnan taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden myös tulevaisuudessa.

Koulutus ja työllisyys tukevat perheen perustamista

Syntyvyys on vähentynyt Suomessa voimakkaasti 2010-luvulta alkaen. Suomalaiset saavat lapsia myöhemmin ja vähemmän kuin ennen. Kokonaishedelmällisyys laski vuoden 2010 jälkeen 28 prosenttia vain yhdeksässä vuodessa ja oli vuonna 2022 mittaushistorian matalin: 1,32 (ennakkotieto). Nykyisen syntyvyyden vallitessa naisille siis syntyisi heidän elinaikanaan keskimäärin noin 1,3 lasta. Syntyvyyden vajoaminen kiihdyttää väestön ikääntymistä entisestään ja vähentää tulevan työikäisen väestön määrää.

Suurin osa syntyvyyden laskusta paikantuu ensimmäisiin lapsiin eli siihen, että etenkin esikoisia on syntynyt yhä vähemmän.

Elinikäinen lapsettomuus on Suomessa poikkeuksellisen yleistä, myös muihin Pohjoismaihin verrattuna. Lapsettomaksi jääminen on yleisintä niillä suomalaisilla, joilla ei ole perus- tai keskiasteen jälkeistä koulutusta. Näin on sekä miehillä että naisilla. Keskiasteen tutkintoja ovat esimerkiksi ylioppilas- ja ammattikoulututkinnot.

Korkeasti koulutetut saavat lapsia keskimäärin myöhemmällä iällä kuin muut, mutta heistä pienempi osa jää lapsettomiksi.

Elinikäinen lapsettomuus on yhteydessä parisuhteiden puuttumiseen tai niiden epävakauteen. Valtaosa lapsettomaksi jääneistä ei ole koskaan elänyt avo- tai avioliitossa, tai heillä on takanaan lyhytkestoisia avoliittoja. Tällaiset parisuhdehistoriat ovat tavallisimpia juuri vähän koulutetuilla. Perheellistymiseen liittyykin Suomessa entistä vahvempia sosioekonomisia eroja, jotka voivat ruokkia hyvä- ja huono-osaisuuden kasautumista. Korkeasti koulutetuilla sekä työurat että parisuhteet ovat muita vakaampia, mikä tukee myös lasten saamista.

Päätös perheen perustamisesta on jokaisen oma. Lapsettomuuden valitseminen on tärkeä oikeus, jota tulee kunnioittaa. Kyselytutkimukset kuitenkin osoittavat, että suomalaiset toivovat saavansa enemmän lapsia kuin todellisuudessa saavat.

Suositukset: hyvinvoinnin edistäminen avainasemassa

Väestörakenteen muutoksiin on välttämätöntä vaikuttaa ja varautua, jotta yhteiskuntamme sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys voidaan säilyttää. Tämän varautumisen tulee olla kaiken politiikan lähtökohta: väestökysymykset koskevat kaikkia politiikan lohkoja ja hallinnonaloja. Ne jäävät kuitenkin usein vaille huomiota, koska ne eivät kuulu minkään tietyn tahon vastuulle.

  • Ongelmaan ei ole yksinkertaista ratkaisua. Silti väestödynamiikkaan voidaan vaikuttaa politiikan keinoin.
  • Tärkeintä on luoda yhteiskuntaan olosuhteet, joissa perheen perustaminen on mahdollista sitä toivoville.
  • Laaja-alainen hyvinvointia, kouluttautumista ja työllisyyttä edistävä politiikka tukee myös perheellistymistä ja syntyvyyttä. Keskeistä on syrjäytymisen ja epävarmuuden vähentäminen.
  • Lapsiperheiden tukeminen on tärkeää, mutta yksinään se ei riitä lisäämään syntyvyyttä: perheille suunnatut etuudet ja palvelut eivät vaikuta esimerkiksi sopivan puolison puuttumisesta johtuvaan lapsettomuuteen.
  • Siitä huolimatta myös työn ja perheellistymisen yhteensovittamista on tärkeää tukea esimerkiksi palveluiden joustavuudella ja osa-aikatyön mahdollistamisella.
  • Huomiota kannattaa kiinnittää myös opinnoista työelämään siirtymisen nivelkohtaan ja keinoihin tukea perheellistymistä jo opintojen loppuvaiheessa.

Laaja-alainen hyvinvointia tuottava politiikka tukee perheen perustamista ja samalla sekä lasten että aikuisten hyvinvointia ja elämän vakautta. Samalla se vähentää taloudellista ja sosiaalista eriarvoisuutta.

Ota yhteyttä tutkijoihimme:

professori, FLUX-hankkeen johtaja Marika Jalovaara
Asiantuntijuusalueet: perhedynamiikka, lastensaanti, syntyvyys, hedelmällisyys, sosiaalinen eriarvoisuus, rekisteriaineistot

erikoistutkija, NetResilience-hankkeen johtaja Antti Tanskanen
Asiantuntijuusalueet: perhe- ja sukulaisuussuhteet, syntyvyys, hyvinvointi, vapaaehtoistyö, aktiivinen ikääntyminen

 

Lue lisää:

Strategisen tutkimuksen DEMOGRAPHY-ohjelman tietopaketti: Väestörakenteen muutos haastaa yhteiskunnan kestävyyden

FLUX-hankkeen Tietoa päätösten tueksi -artikkeli: Korkeasti koulutetut saavat usein kaksi lasta – enintään keskiasteen koulutuksen saaneilla yleistyvät sekä lapsettomuus että suuret lapsiluvut

NetResilience-hankkeen uutinen: Valtaosa suomalaisista haluaa ainakin kaksi lasta